Mäntän Klubi päätettiin sijoittaa Mäntän asemakaavassa keskeiselle paikalle tehdasyhdyskunnan keskustaan. Paikka tunnettiin Palokunnan kenttänä, joka oli perinteinen juhlapaikka. Siellä oli lausuttu jo vuonna 1880 Mäntän vapaapalokunnan syntysanat patrunessa Alice Serlachiuksen nimipäivän kunniaksi. Kerran vuodessa järjestettyihin kesäisiin juhliin tuli runsaasti väkeä laajalta alueelta. Tiedetään, että vuonna 1895 pidettyihin Keski-Suomen Maanviljelysseuran kesäjuhlaan osallistui jopa 2000 ihmistä.
Mäntän Klubi vihittiin käyttöön uljaana, klassistisena rakennuksena juhannuksena 1920. Se oli luontainen jatkumo Gustaf Adolf Serlachiuksen pioneerityölle Mäntässä ja ensimmäinen ilmentymä hänen veljenpoikansa Gösta Serlachiuksen hyvästä mausta arkkitehtuurin ja taiteen valinnoissa. Lukuisat taiteen, politiikan ja liike-elämän merkkihenkilöt olivat paikalla avajaisjuhlissa; taiteilija Akseli Gallén-Kallela oli yksi vihkiäisten päävieraista.
Juhlaa kutsuttiin siihen aikaan matineaksi. Kesäkuun 23. Päivänä klo 2 iltapäivällä kajahtivat Mäntän oman Torvisoittokunnan alkutahdit. Gösta Serlachiuksen puhe, kuorolaulua, runonlausuntaa ja päätteeksi Maamme-laulu. Päivällispöydän herkullisissa antimissa korostuivat paikalliset riista- ja kala-aarteet. Illan tanssiaisissa oli musiikin lisäksi kaksi näytöstä Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.
Jo avajaiset kertoivat Mäntän Klubin luonteen erinomaisena juhla- ja rentoutumispaikkana. Lukuisista tapahtumista ja klubirakennuksen käyttäjistä voidaan mainita esimerkiksi 1928 perustettu Mäntän Martat, vuorineuvoksetar Brita Serlachiuksen lempiharrastus SPR Mäntän osasto sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosasto.
Mäntän Klubi on ollut myös lukemattomien perhejuhlien pitopaikka. Tiloja on vuokrattu hääjuhliin, hautajaisiin ja syntymäpäiviin. Monipuoliset tilat mahdollistavatkin erilaiset teemat ja ohjelmistot. Pääsalin akustiikkaa on ylistetty klassisen musiikin pyhättönä.
Vuorineuvosten järjestämät syksyiset hirvi- ja fasaanijahdit ovat luoneet perustan Klubin legendaarisille resepteille, joita vieraat yhä muistelevat ja joista monta kehua ja kiitoskorttia on henkilökunnalle ja isännille toimitettu. Päivällisruoista tunnetuimpia ovat olleet vorschmack, fasaanimureke ja myös haukimureke. Nämä kultaiset reseptit löytyvät edelleen Klubin menústa.
Merkkihenkilöiden kohtauspaikka
Mäntän Klubin ainutlaatuisesta tunnelmasta ja juhlavasta hengestä ovat yli sadan vuoden aikana nauttineet lukemattomat kansainvälisen politiikan merkkihenkilöt. Iso-Britannian pääministeri Harold MacMillan (1939), Länsi-Saksan liittokansleri Ludwig Erhard (1956), Intian pääministeri Jawaharlal Nehru (1957) ja Tunisian presidentti Habib Bourgiba (1963). Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaalle Klubi on tuttu, viimeksi hän vieraili 2012. Lähes kaikki Suomen presidentit ovat vierailleet Mäntän Klubilla; Urho Kekkonen ja Martti Ahtisaari useita kertoja.
https://klubin.fi/fi/mantan-klubi/mantan-klubin-historiaa#sigProIdc3e6d18532
Kuvat: Gösta Serlachiuksen taidestäätiö, Serlachius-museot, Kuva-arkisto.
Taidetta, viihdettä ja tarinoita
Mänttä on ollut taiteilijoiden suosiossa ja useat taiteemme merkkihenkilöistä ovat asuneet pitkiä aikoja Mäntän Klubilla. Esimerkiksi Akseli Gallén-Kallela, Emil Wikström, Wäinö Aaltonen ja Hannes Autere.
Klubi on saanut olla estradina myös viihteen tähdille. Ahkeria vierailijoita olivat aikoinaan Tapio Rautavaara ja Ester Toivonen. Klubin näyttämölle nousivat aikoinaan niin Dallapé-orkesteri kuin Ella Eronen, Anita Välkki, Laila Kinnunen, Ragni Malmsteen…
Mäntän Klubin huoneet on uniikisti sisutettu ja ne sisältävät aina tarinan –perusmajoituksesta luksushuoneisiin. Tänäkin päivänä olemme metsästys- ja kalastusjahtien lähtöpiste ja keskus. Hirvien kaadot, lohivonkaleiden väsyttäminen ja ehkäpä myös epäonnistumiset täyttävät illallisten puheensorinallaan.
Mäntän Klubi on edelleenkin se paikka, jossa tyylitaju ja nykyaikainen palvelukokonaisuus yhdistyvät kuuluisaan Klubin henkeen. Upea Göstan Paviljonki -taidemuseo jatkaa Gösta Serlachiuksen Mäntän Klubilta aloittamaa taide- ja rakennuskulttuurin luomistyötä.
Taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiö hankki Mäntän Klubin omistukseensa 2010. Säätiön tarkoituksena on edistää kulttuurityötä ja kulttuuriperinteen säilymistä sekä tutkimusta ja koulutusta. Mäntän Klubi ja läheinen Honkahovi ovat säätiön taidekeskuksia, joissa ainutkertaisia tapahtumia, näyttelyitä ja konsertteja järjestetään ympäri vuoden.
Mäntän Klubi on aina elänyt ajassa ja luonut asiakkailleen elämää elämyksineen. Tervetuloa Mäntän Klubille!
(lähteet: Mäntän Klubin Albumi, Pekka Kivelä 2011, Vihreän Kullan Kirous, Teemu Keskisarja 2010, Gösta Serlachiuksen taidestäätiö, Serlachius-museot, Kuva-arkisto.)
ALKOMETRIT HYVÄKSYTTIIN SUOMEN TEILLE
Eriskummallisimpia kokemuksia koitui niille yhtiön herroille, jotka jostain syystä joutuivat testaamaan Suomeen tulleita alkometrejä 1970-luvulla. Näistä ei Liikkuvalla Poliisilla ollut vielä kokemusta.
Klubille järjestettiin salainen testitilaisuus, jossa selvänä pysytellyt poliisihenkilö kirjasi tarkkaan kunkin herran juomisen, kellonajat ja puhalletut promillemäärät. LP:n päällikkö Knut Aas (1929-07) johti toimitusta ja oli itsekin testihenkilönä. Alkometrit hyväksyttiin pian ja ovat siitä saakka olleet poliisin välineistöä maamme teillä. Serlachiuksen herrat ja Mäntän Klubi olivat siis ainakin välillisesti edistämässä liikenneturvallisuutta…
HERKUTTELUA MÄNTÄN KLUBILLA
Mäntän Klubi lienee ollut aina ateriapalvelujen suhteen omaperäisin ja tasokkain koko maassa. Tämä johtuu useastakin seikasta, mutta keskeisin lienee se, että Serlachiukset olivat itse kulinaristeja. He vaativat paljon, mutta myös ammensivat tietoutta matkoiltaan ja antoivat omat keittäjättärensä tarvittaessa Klubin käyttöön ja opastajiksi.
Serlachiukset olivat kalaruokien ystäviä. Kotimaiset kalat kelpasivat heille hyvin, ja heiltä peräisin oleva Klubin haukimureke on yhä hirvijahti-illallisten suosikkiruokia. Serlachiukset arvostivat hyviä, puhtaita ja yksinkertaisia raaka-aineita, joita sai läheltä Mäntän ympäristöstä.
Omat ohjeensa ja käytäntönsä annettiin Klubin henkilökunnalle, kun ateriat vietiin maastoon tai metsäkämpille. Kun on ruokittava pari-kolmekymmentä metsästäjää ja saman verran ajomiehiä laavulla, tarjoilu on tehtävä rivakasti ja nuottien oltava selvät. Jos jahdissa oli arvovieraita, kuten valtionpäämiehiä, saatettiin ainakin päivällispöytään kuljettaa posliiniastia ja pöytähopeat Klubilta.
Useat perinteiset reseptit kuuluvat edelleen Mäntän Klubin kulinaristiseen valikoimaan. Raaka-aineissa panostamme laatuun ja mahdollisuuksien lähiruoan tuomiin mahdollisuuksiin.
https://klubin.fi/fi/mantan-klubi/mantan-klubin-historiaa#sigProIdc749472dc4
Kuvat: Gösta Serlachiuksen taidestäätiö, Serlachius-museot, Kuva-arkisto.
TAIDEKAUPUNGIN JA TAPAHTUMIEN KESKIÖSSÄ –VUODESTA 1920
Patruuna Gustaf Adolf Serlachius purjehti Pegasos-veneellään Tampereelta Mäntän kosken partaalle 16. Syyskuuta 1868. Tuohon aikaan oltiin tiettömien teiden takana ja tehtaan rakennus olikin melkoinen voimainnäyttö. Perustaja oli myös ahkera matkustaja ja kutsui myös mielellään vierailijoita paikkakunnalle. Esimerkiksi Axel Gallén ja Luis Sparre vierailivat patruuna luona.
Gösta Serlachius ryhtyi sitten kohentamaan nopeasti majoituksen puitteita yhdessä aikansa etevimpien arkkitehtien kanssa. Taideharrastus ja taidesäätiön perustaminen kertoivat puolestaan, että Gösta Serlachius halusi ihmisten tulevan Mänttään. Hänen visionsa kantoi pitkälle. Mäntästä ei tullut ainoastaan teollista malliyhteisöä, vaan myös merkittävä taidepaikkakunta, jossa arkkitehtuuri ja kuvataide kukoistavat. Ylpeänä hän isännöi Suomen eduskunnan vierailua Mänttään 1937.
Mäntän Klubi on isännöinyt konsertteja, teatteria ja oopperaa. Näyttämöllä on esitetty iltamia ja matineoita, komediaa ja draamaa. Esimerkiksi Mäntän Klubin näytelmäkerho perustettiin jo 1920-luvulla ja sen johdossa toimi vuorineuvoksetar Ruth Serlachius. Myös operettia on nähty Klubilla. Helsingin Operettiteatteri vieraili Mäntässä jo vuonna 1925 esittäen Hollantilaistyttö-operetin. Tunnetuin näytelmä lienee Mustalaisruhtinatar. Tämä 3-näytöksinen unkarilaisen Emmerich Kalmanin operetti sai ensi-iltansa Mäntän Klubilla 11. Maaliskuuta 1979. Esiintyjiä operetissa oli kaikkiaan 50 henkeä.
Mäntän Klubin kantava voima on edelleen se Klubin palvelu, josta vieraamme kiittävät. Jämäkät seinät pukevat ylleen historian tapahtumat, joiden katkeamaton ketju voi jatkua täysin nykyaikaistetuissa tiloissa. Taidekesän ja musiikkiviikkojen näyttämönä Klubi toimii suomalaisen kulttuurin keskipisteenä.
(lähteet: Mäntän Klubin Albumi, Pekka Kivelä 2011, Vihreän Kullan Kirous, Teemu Keskisarja 2010, Gösta Serlachiuksen taidestäätiö, Serlachius-museot, Kuva-arkisto.)
